Loppujen lopuksi kaikki sujui paremmin kuin hyvin. Jopa (luultavasti) jenkkituristien pelottelut keskustelupalstoilla hollantilaisesta halpalentoyhtiöstä eivät tätä matkaajaa lannistaneet. Osasin varautua vain yhteen lämpimään ateriaan n. 10 tunnin lennolla ja otin eväitä koneeseen. Lisäksi ulkoinen kovalevy oli täynnä sarjoja, koska kaikki ylimääräinen tällä lennolla maksoi jotain. Ei siis ilmaista viinitarjoilua tai ilmaisia leffoja/sarjoja. Opiskelijana se olisikin ollut jo liian hyvää ollakseen totta.
Curacaolle saavuin ilta-aikaan. Muutama kyynel siinä tirahti, kun näki oman blondi-härmäläisensä siellä tumman väkijoukon takana. 3,5 kuukautta erossa meni nopsaan, mutta mukava sitä on välissä tavata ihan livenäkin. Vaikkakin poikaystäväni Juha onkin täällä töissä, ei minua haittaa ainkaan pakkorentoutumisloma uima-altaan äärellä, kun lämpöäkin on ollut se n. +35. Aurinko paistaa suoraan ylhäältä ja lämpö on välillä melkoista "tuskaa" suomalaiselle. Believe or not, joskus voi olla liian kuuma.
Lisään tähän alle muutaman hempeilykuvan Knipiltä. Ensimmäisen arkipäivän jälkeen Juha ajoi minut saaren toiselle puolelle auringonlaskun aikaan. Taivaan värit olivat huikeat ja muuttuivat todella nopeasti auringon laskiessa. Kyllä suomalaisenkin miehen saa romanttiseksi, kun on hetken vähän kauempana kuin nurkan takana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti