lauantai 4. lokakuuta 2014

Last days - piraattibaareilua ja Fort Nassau

Viimeiset päivät Curacaolle menivät rennoissa tunnelmissa. Pari spesiaalia juttua jäi erityisesti mieleen. Toiseksi viimeisenä iltana päätimme mennä piraattibaariin, joka oli osittain veden päällä laitureille rakennettu. Sisustukseen kuuluivat luonnollisesti merirosvot. Valkkasimme pöydän veden äärestä, juuri oikeasta paikasta. Vedessä uiskenteli hummereita ja jättimäisiä kaloja, mutta paras oli vielä tulossa. Missasimme merikilpikonnat Klein Curacaolla, ja nyt yksi olikin päättänyt hyvittää tämän meille. Eli yhtäkkiä vedessä uiskenteli suuri merikilpikonna, ystävämme Franklin. Franklin oli reilu puolen metrin kokoinen kaveri, joka tuli tervehtimään meitä vielä useaan otteeseen. 

Rock-baari, joka oli valitettavasti suljettu AINA, kun yritimme mennä sinne.
Onneksi kerran eräs työntekijä päästi meidät kuitenkin tsekkaamaan baarin, looking nice.
Näkymiä piraattibaarista

Franklin!
Painajainen: kännykässä roikkuva ruokaseura
Kolumbialaista



Viimeisenä iltana Juha oli varannut meille pöydän eräästä ravintolasta, Fort Nassausta. Ravintola oli kukkulan huipulla, joten näkymät ravintolasta olivat huikeat. Ruoka oli taivaallista (ehkäpä paras ravintola-illalliseni tähän mennessä), täydellinen päätös tälle reissulle. Palaisin kyllä Curacaolle, maybe some day...

Curacaon jättisilta
Näkymät ravintolasta
amuse bouche: tuulihattu tonnikalatäytteellä
tuna tartar
Leivitettyä kalaa
Sitruspannacottaa härpäkkeillä
Ikävä ompi.

Väriä elämään - Curacao

En ole pahemmin tainnut kertoa kunnolla itse paikasta, Curacaosta. Curacao kuuluu ABC-saariin, eli yhdistelmän A= Aruba ja B= Bonnaire. En ollut kuullut Curacaosta ennen kuin parempi puolisko iski läppärin kouraan, kun kuuli keväällä lähtevänsä sinne työkeikalle. Curacao on kuulunut aikoinaan Hollannille, ja paikka olikin täynnä hollantilaisia turisteja. Myös meitä luultiin usein hollantilaisiksi. Paikassa puhuttiin paikallista papiamentoa, hollantia ja englantia. Ja niin, saarella on järkyttävä määrä autoja ja myös ruuhkat ovat sen mukaiset. Busseja näkyi joskus, mutta ilmeisesti niitä käyttivät vain paikalliset. Harvoissa paikoissa oli myöskään kävelyteitä ja pyörät olivat harvassa. Nightmare.

Alla olevat kuvat on otettu Curacaon keskustasta. Värikkäät talot kuuluvat katukuvaan. Keskusta on jakautunut kahteen eri osaan, Pundaan ja Otrobandaan. Alueiden välissä on ponttoonisilta, joka avautuu tarvittaessa laivoille. Silta on valaistu mahtavasti yöaikaan, värien käyttöä ei pelätä sillan iltavalaistuksessa.




Ponttoonisilta


Yleensä ulkomailla yritän kiertää McDonaldsit ynnä muut ketjuravintolat. Löysinkin Curacaon keskustasta paikallisen kauppahallin, jossa paikalliset laittoivat ruokaa "katukeittiöissä". Päätin testata maalle tyypillistä ruokaa eli vuohipataa, kylmän oluen kera. Ensimmäistä kertaa myyjä katsoi minua pitkään ja kysäisi sitten onko minulla tarpeeksi ikää olueen... Anyways, kauppahalli oli täynnä paikallisia ja minua vastapäätä tulikin syömään paikallinen perhe. Jätin jälkkäriksi tarkoitetun piparminttukarkin perheen suloiselle tytölle, toivottavasti maistui.

Kauppahalli
Ihanat mamat



Kaduilla tuttu näky olivat hienot graffitit ja muu katutaide.



Korttien lähettelyä.

Kukas se siellä.






Hylätty talo, jossa vihaiset murkut hyökkäsivät viattoman turistin kimppuun.


The beaches

Ajattelin koota tähän muutaman lämmittävän biitsi-otoksen. Washingtonissakin ilta alkaa viiletä, joten nyt on hyvä palata lämpöisiin tunnelmiin. :)

Kierreltiin Curacaolla useita rantoja, lähinnä sen mukaan, missä olisi parasta snorklata. Lisäilen rantojen nimet tänne (jos muistan), kunhan saan Juhalta varmistuksen mikä oli mikäkin. Muutama biitsi jäi mieleen persoonallisena. Eräällä rannalla rantakahvilan asiakkaiden jaloissa juoksi iguanoja (suosittelen katsomaan videon lopussa), toisella rannalla suuret siat vaeltelivat kerjäämässä rantaleijonilta ruokaa. Oli kieltämättä vähän pelottavaa yrittää syödä kun vieressä toljottaa suuri musta karju. :D

Kuvat saavat puhua puolestaan.



JYTKY!
Kipua jalkapohjiin tuottavat kivet.
Jääkahviaaa njaaaam!
Mättöä

beauty.
Osta kahvi, saat iguanan kaupan päälle




Vähä ikävä joo.

Jammaavat iguanat saa aina hyvälle tuulelle! Enjoy!

sunnuntai 14. syyskuuta 2014

Iguana on plate

Shete Boka-lauantaihin kuului muutakin kuin luonnonihmeitä. Yksi Juhan "must-do"-toive Curacaolla oli iguanaa, lautasella. Aluksi menimme läheiseen rantabaariin rohkaiseville, tosin itse en ajatellut olla tekemisissä liskon kanssa joten tyydyin kokikseen.

The bar
The view

I like your colours
Yam yam
























The cute couple who aren't us
Menimme suositeltuun ravintolaan nimeltä Jaanchie´s. Heti ulkona vastassa oli puluvartiointi katolla ja kanat juoksivat parkissa olevien autojen välissä. Paikka oli sisustettu ties millaisilla eläinten päillä ja tilpehööreillä. Yhteen seinään oli maalattu Curacaon-kartta. Vieressämme oli lintujen ruokintapaikka, johon keltaiset Curacaolle tyypilliset linnut lensivät sirkuttamaan lähes korvamme viereen. Jos sinulla on traumoja Hitchcockin linnuista, älä tule tänne. Paikan menu esitettiin seuraavanlaisesti: paikan omistaja istahti pöytään ja luetteli meille menun. Hän kirjasti sitten tilauksen ja lähti ilmeisesti kokkailemaan. Piiiitkäksi aikaa. 
We are watching you....

Luultavasti odottelimme "ravintolaan saapuminen - ruoka pöytään" -akselilla noin tunnin. Nälkäinen herra oli jo valmis marssimaan ulos, kun annokset tuotiin. Oma kalani oli heeerkullista, iguana taas maistui hiukan kanalta, tosin sitä oli todella vaikea syödä. Liha on hyvin piikkistä, joten annoksen tuhoamiseen menee hetki. Okei monta hetkeä. Kun olimme valmiit livistämään, omistaja opastikin meidät kiikkutuoleihin odottamaan "yllätystä". Joka oli loppujen lopuksi suloinen jätskiannos. Lisäksi lähtiessämme saimme myös mukaamme papukaijafiguurin ravintolan nimellä, ilmeisesti herra J jätti mukavan tipin. Eli loppujen lopuksi hyvä mieli koko paikasta! 

Oma ruodoton paikallinen kalafileeni
Jaanchie´s
Iguana on plate


Heeerkkua!
<3