Viimeiset päivät Curacaolle menivät rennoissa tunnelmissa. Pari spesiaalia juttua jäi erityisesti mieleen. Toiseksi viimeisenä iltana päätimme mennä piraattibaariin, joka oli osittain veden päällä laitureille rakennettu. Sisustukseen kuuluivat luonnollisesti merirosvot. Valkkasimme pöydän veden äärestä, juuri oikeasta paikasta. Vedessä uiskenteli hummereita ja jättimäisiä kaloja, mutta paras oli vielä tulossa. Missasimme merikilpikonnat Klein Curacaolla, ja nyt yksi olikin päättänyt hyvittää tämän meille. Eli yhtäkkiä vedessä uiskenteli suuri merikilpikonna, ystävämme Franklin. Franklin oli reilu puolen metrin kokoinen kaveri, joka tuli tervehtimään meitä vielä useaan otteeseen.
 |
Rock-baari, joka oli valitettavasti suljettu AINA, kun yritimme mennä sinne.
Onneksi kerran eräs työntekijä päästi meidät kuitenkin tsekkaamaan baarin, looking nice. |
 |
| Näkymiä piraattibaarista |
 |
| Franklin! |
 |
| Painajainen: kännykässä roikkuva ruokaseura |
 |
| Kolumbialaista |
Viimeisenä iltana Juha oli varannut meille pöydän eräästä ravintolasta, Fort Nassausta. Ravintola oli kukkulan huipulla, joten näkymät ravintolasta olivat huikeat. Ruoka oli taivaallista (ehkäpä paras ravintola-illalliseni tähän mennessä), täydellinen päätös tälle reissulle. Palaisin kyllä Curacaolle, maybe some day...
 |
| Curacaon jättisilta |
 |
| Näkymät ravintolasta |
 |
| amuse bouche: tuulihattu tonnikalatäytteellä |
 |
| tuna tartar |
 |
| Leivitettyä kalaa |
 |
| Sitruspannacottaa härpäkkeillä |
 |
| Ikävä ompi. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti