Iguana on plate

Shete Boka-lauantaihin kuului muutakin kuin luonnonihmeitä. Yksi Juhan "must-do"-toive Curacaolla oli iguanaa, lautasella. Aluksi menimme läheiseen rantabaariin rohkaiseville, tosin itse en ajatellut olla tekemisissä liskon kanssa joten tyydyin kokikseen.

The bar

The view

I like your colours

Yam yam

The cute couple who aren't us

Menimme suositeltuun ravintolaan nimeltä Jaanchie´s. Heti ulkona vastassa oli puluvartiointi katolla ja kanat juoksivat parkissa olevien autojen välissä. Paikka oli sisustettu ties millaisilla eläinten päillä ja tilpehööreillä. Yhteen seinään oli maalattu Curacaon-kartta. Vieressämme oli lintujen ruokintapaikka, johon keltaiset Curacaolle tyypilliset linnut lensivät sirkuttamaan lähes korvamme viereen. Jos sinulla on traumoja Hitchcockin linnuista, älä tule tänne. Paikan menu esitettiin seuraavanlaisesti: paikan omistaja istahti pöytään ja luetteli meille menun. Hän kirjasti sitten tilauksen ja lähti ilmeisesti kokkailemaan. Piiiitkäksi aikaa. 

We are watching you....

Luultavasti odottelimme "ravintolaan saapuminen - ruoka pöytään" -akselilla noin tunnin. Nälkäinen herra oli jo valmis marssimaan ulos, kun annokset tuotiin. Oma kalani oli heeerkullista, iguana taas maistui hiukan kanalta, tosin sitä oli todella vaikea syödä. Liha on hyvin piikkistä, joten annoksen tuhoamiseen menee hetki. Okei monta hetkeä. Kun olimme valmiit livistämään, omistaja opastikin meidät kiikkutuoleihin odottamaan "yllätystä". Joka oli loppujen lopuksi suloinen jätskiannos. Lisäksi lähtiessämme saimme myös mukaamme papukaijafiguurin ravintolan nimellä, ilmeisesti herra J jätti mukavan tipin. Eli loppujen lopuksi hyvä mieli koko paikasta! 

Oma ruodoton paikallinen kalafileeni

Jaanchie´s

Iguana on plate

Heeerkkua!

<3

Shete Boka

Lauantaisin työläiset pääsivät töistä jo 12 maissa, joten päivän ehti käyttää pieneen reissuun. Arvoimme kahden luonnonpuiston välillä, voittajaksi valitsimme Shete Bokan. Shete Bokaa voisi suomalaisittain luonnehtia "aaltopuistoksi". Suurin osa puistosta oli kivikkoista maastoa kallioilla, joilta pystyi seuraamaan miten aallot iskivät eri tavoin kallioihin. Kuulostaa tylsältä? Ehei!

The entrance

Taikametsä

Reiteiltä löytyi myös "taikametsää" eli mahtavia puita, jotka loivat oksistoillaan "katon" pään päälle. Oksat olivat vänkyröitä ja niihin pääsi kiipeämään helposti. Pakkohan se oli. Alkuun kuitenkin käväisimme (varoituskyltistä huolimatta) kallioon kaivertuneessa luolassa. Melko liukasta settiä, ja täytyi sitten lähteä pakoon, kun aallot löivät liian korkealle luolaan. Juha taisikin kastella kenkänsä (hehhe). Sitten polkuja pitkin luonnonsillalle, joka oli kuitenkin melko tylsähkö näky. Etenkin verrattaen tulevaan.

DON'T GO THERE!

..and yes we will..

The cave

Biitsitaidetta

Luonnonsilta

Koska sää oli ei-yllättäen todella kuuma ja tukala, päätimme jatkaa osan matkaa ilmastoidulla autolla. Yhden taikametsän läpi rantaan, johon kilpikonnat käyvät ilmeisesti munimassa. Seuraava pysäkki olikin sitten huikein ja yllättävin. Boka Pistol. Kallioon kaivertunut "kolo", johon aallot iskivät lujaa. Ja samalla levisivät ympäriinsä. Voisi kuvailla jopa luonnon ejakulaatioksi. Parhaan kuvan tästä saa alla olevasta videosta. Menimme vielä seuraavana päivänä paikkaan auringonlaskun aikaan (jolloin puisto oli jo kiinni..). Oli melko siistiä, ja illalla näkyivät myös aaltojen mukana lentelevät ravut. Rassukat.

Yippijaijjee!

Boka Pistol

Wooouuuww!

Happy?

Before

After

Of course they had to go there..

Kulit (paikalliset) meidän seurana

Klein Curacao - takes your breath away

Käytettiin Juhan yksi vapaa-päivä hyödyksi matkaamalla läheiselle "pikku-Curacaolle" (Klein Curacaolle) eli saarelle muutaman tunnin venematkan päässä Cuaracaosta. Lähdettiin siis aamulla seitsemän aikaan järjestetylle matkalle Mermaid Boatin kyydissä. Matkaan kuului veneessä aamukahvi/-tee, paikan päällä aamiainen, kokoajan kylmää juotavaa tarjolla, mahtava grillilounas sekä mahdollisuus snorklata koko päivän. Aamu alkoi hienosti, kun Juhan herätyskello ei herättänytkään, onneksi oma sisäinen herätyskelloni herätti meidät niin, että valmistautumis aikaa jäi n. 25 minuuttia. Riitti hyvin (or not).

Lähtösatama

Saari mereltä

Aamupalaa saarella

Unihiekat karisi silmistä merituulen puhaltaessa merellä. Aallot keinuttivat laivaa, mutta kukaan ei onneksi voinut pahoin. Matkalla näkyi lentokaloja, valitettavasti delfiinit jäivät näkemättä. Perillä edessä siinsi mahtava saari; valkoista hiekkaa, kirkkaan turkoosia vettä ja näkymään kuuluivat myös majakka ja vanha ruostunut laivan hylky. Meidät kyydittiin pienillä moottoriveneillä rantaan, uidakin olisi saanut. Alkuun lämmin tervetulopuhe ja aamupalan kimppuun. Sitten snorkkelikamat kainaloon ja rannalle.

Veneessä pirteää henkilökuntaa

Rantaleijona bongattu

The beach

Tämä oli ensimmäinen snorklauskerta minulle, ja voi hyvänen aika, on se mahtavaa puuhaa. Huiketa värikkäitä kaloja. Merikilpikonnat olivat jossakin piilossa. Valitettavasti ei ole kuvia, olisi pitänyt tajuta hommata kamera, jolla voi ottaa kuvia veden alla. Snorklatessa ajatus pysyy vain hengityksessä ja kauniissa näkymissä. Suosittelen snorklausta KAIKILLE, jotka matkaavat kirkkaampiin vesiin, en voi edes kuvailla kuinka hienoa se on. Ja korvissa soi kokoajan "under the sea" pienestä merenneidosta. ;)

Pelikaani yritti viedä meidän snorklauskalat

Siellä snorklaajat.

Kilpikonnan munat turvassa

Every beach needs a dog

Merivesinaamat (ps. merivesi ja aurinko pilaa hiukset)

Snorklausten jälkeen lähdettiin katselemaan saaren nähtävyyksiä. Kivikkoinen maasto vei vanhalle todella huonokuntoiselle laholle majakalle sekä vanhalle laivan hylylle. Maasto oli todella sotkuista; kenkiä, pulloja, roskia.. Näytti siltä kuin meri olisi tuonut kaikki roskat kivikkoiseen maastoon. Hiekkarannalla roskia ei näkynyt lainkaan. Juha uskalsi hyppelehtiä kurkkaamaan majakan sisälle, itse tyydyin katselemaan portailta, suurinosa lattialankuista oli nimittäin lahonnut tai hajonnut kokonaan..

Majakka, edelleen traumoja muumeista

The ship, creepy

 

Patikoinnin jälkeen saimme mahtavan lounaan. Matkan järjestäjät grillasivat meille erilaisia lihoja (näiksi ne niitä väittivät); ribsejä (alligaattoria), kanaa (kilpikonnaa) ja pihvejä. Lisäksi tarjolla oli erilaisia salaatteja, riisiä sekä erilaisia kastikkeita. Mukaanlukien Juhan vihaamaa peanut-saucea, mulle kyllä maistui hyvin. Pienen ruokalevon jälkeen lisää snorklausta, alueen ihailua näköalatornista sekä rentoa kävekyä rannalla. Iltapäivällä olikin aika palata takaisin, väsyneenä, mutta hyvin mielin. Vielä veneessä tarjoiltiin grillailuista ylijääneitä herkkuja; tuoretta ananasta, vesimelonia ja lihoja. Ja vaikka aurinkorasvan suojakerroin oli 50 ja 70 niin molempien iho paloi tällä reissulla. Kuten varoiteltiinkin; valkoinen hiekka ja turkoosin veden yhdistelmä on iholle melkoinen challenge.

 Jos kukaan koskaan eksyy Curacaolle niin suosittelen kyseistä reissua. :) Taisi olla Juhankin lemppari tähän mennessä, Curacaollahan ei herran mukaan ole "mitään näkemistä" tms. Tämä tosin tuli todistettua vääräksi tiedoksi reissuni aikana, lisää siis tulossa. Alla lisää kuvia, tällä reissulla kameralle oli käyttöä. :)

Grilling

Old bar

Herkkua.

Siirappia

Curacaolla on ollut aikoinaan paljon orjuutta, joka näkyy yleensä siellä täällä

Love it.